The Last Chance

Emme me nyt jättäisi heinäkuuta täysin tyhjäksi, emmehän? Viime hetken postaukset kunniaan! Asiaa ja kerrottavaa enemmän tai vähemmän kiinnostavista tapahtumista ja hankinnoista olisi jälleen vaikka muille jakaa, mutta koska ne ovat omalta osaltani jo oikeastaan ohi, koettu ja hehkutettu myös kymmeneen tuhanteen kertaan, jätän ne täten kirjoittamatta ylös. Saan itseni toivottavasti potkittua kirjoittamaan erityisen postauksen Ropeconista, koska se jokavuotisena suosikkitapahtumanani sen minusta ainakin ansaitsee, mutta mitään en lupaa. Aika näyttäköön ja niin edelleen.

Koska minä tunnun rakastavan lokerointia, loogisuutta ja järjestystä (paitsi huoneen tavarapaljouden suhteen, kjeh), tämä postaus tulee jaotelluissa osissa, jotka käsittävät viimeisimmät hankinnat, hehkutuksen aiheet ja asiat, jotka pyörivät mielessä tällä hetkellä.

Yksi tämän hetken eniten odotetuista asioista oikeastaan on ensi viikolla alkava ratsastus. Whippiee! Pitkä kesätauko on vihdoin tulossa päätökseen ja pääsen pian taas niiden ihanien nelijalkaisten pariin. Pienenä muutoksena myös viime vuoteen aion nyt tänä vuonna ottaa kokonaista kaksi vakiotuntia per vko, koska se yksi tunti vain ei tuntunut viime vuonna vievän minua millään muotoa eteenpäin. Se oli - niin kuin opettajammekin totesi - taitojen ylläpitoa niitten kehittämisen sijaan. Toinen eniten odotetuista asioista on luonnollisesti nyt Ropeconin jälkimainingeissa se alati lähestyvä syksyn matka Wieniin. Rakkahin kaupunki ja vielä rakkaampi musikaali: täältä sitä tullaan! Odotan myös malttamattomana Alicen uutukaisten hanipuppelien tapaamista. Yhden näen pian ja toisen saapumista maltan tuskin odottaa, vaikka uskonkin, että Alicelle tämä odotus on entistä vaikeampaa kestää.

Ja nyt, vain siksi, koska olen laiska ja tylsä, kirjoitan tämän postauksen loppuun listan kaikesta siitä, mikä kaikki tiliäni on syönyt viimeisten kahden kuukauden ajalta. Ei kuvia, ei tarinaa ostosten takana, ihan vain tylsääkin tylsempi ja kuivempi lista. Tämä johtuu osittain siitä, että kaikki tavarat ovat jo kotiutuneet, eivätkä ne nyt oikeastaan olleet tämän postauksen syy tai tarkoitus.

Olen usein miettinyt sitä, miksi ostoksista kertominen on niin mieluisaa puuhaa ja miksi niistä on myös hauska lukea. Siihen lopputulokseen olen päässyt, että niistä on hauska kirjoittaa, koska sitä kautta saa hieman purettua sitä intoa, mikä ostotapahtumassa ja uuden tavaran omistuksessa on syntynyt. Se myös kuuluu niihin asioihin, joita itsestä on kiva ja helppo muille jakaa. Ostoksethan osittain määrittävät myös ihmistä itseään. Kukapa nimittäin ostaisi asioita, joista ei pidä? Niistä lukeminen sen sijaan on kuin maailman parasta tirkistelyä ja sitä kautta voi myös hakea inspiraatiota: "Onko tuollaisiakin olemassa? Upeaa, voinkohan minä käyttää tuota mihinkään?" Syitähän näiden molempien hauskuuteen on varmasti muitakin, mutta näin pikaisesti ei tule mieleen muuta. Kommentteihin tosin saa kirjoitella ajatuksia aiheesta! Laajentakaa ajatusmaailmaani.

And now, may I present to you,
THE LIST:
- PlayStation 3
- Dante's Inferno (PS3)
- Folklore (PS3)
- Assassin's Creed (PS3)
- Parfyymi (DVD)
- Zombie Fluxx (cardgame)

Ai niin. Melkein unohtui. ZOMG Pirates of the Caribbean 4: On Stranger Tides:in Teaser Trailer on tullut (kattokaa Youtubesta, son aivan loistava!) kuin myös Disturbedin uuden levyn nimikkobiisi Asylum (listen down below)!

I was tested positive for geekism

Olin tässä viime viikonloppuna yötä Jannalla (a.k.a Alicella - btw tuo nimi on tullut jäädäkseen, deal with it) ja löysin sen seurauksena itseni pohtimasta sitä, millainen nuori minä nyt sitten oikeastaan olen. Osviittaa antaa Jannalle saapumiseni yhteydessä heittämä toteamus painavaa, kolmen kassin sotavarustusta kantaessani: "On se kumma, että kun nuori yleensä lähtee bilettämään, niin se kantaa mukanaan vaan pikkulaukun ja viinat, mutta kun nörtti lähtee yöksi pois, ni eikö sillä ole mukana tietokonetta, kirjoja, videokamera jne.jne.jne." Voi tosin olla, että kyse on vain minusta itsestäni, sillä olen aina kantanut yökylään mukaan jos jonkinmoista tavaraa, joita loppupeleissä en edes ole tarvinnut, mutta joita olisin voinut tarvita. Vaan ihan totta, kuinka moni hengenheimolaisistani voisi kuvitella lähtevänsä yökylään ilman konetta, jos sellainen järkevästi liikuteltavana löytyy?

Pidän siis itseäni nörttinä. Selvä. Entä mistä olen päätynyt tähän lopputulokseen? Yksi. Olen ainakin jollain mitalla antisosiaalinen. Viihdyn kyllä ihmisten seurassa, enkä kestäisi ikuista yksinäisyyttä, mutta en kyllä todellakaan kestäisi ikuista seuraakaan. Ajatuskin siitä, että joutuisin olemaan ihmisten keskuudessa ja jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa tilanteessa yli kaksi päivää ilman hetkenkään hengähdystaukoa saa aikaan rintaa puristavan ahdistuksen. Ei kiitos. Ei minulle. Mielummin vetäydyn yksin omaan kolooni. Kaksi. Vietän suurimman osan vapaa-ajastani joko koneella, kirjojen parissa tai videopelejä pelaten. Näistä tosin kaksi jälkimmäistä ovat nostaneet kannatustaan vapaa-ajanaktiviteetteinani vasta tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Kolme. Rakastan tiedettä. Joitakin tieteenaloja (kielitiede, biologia, geeni- ja perinnöllisyystiede ja psykologia) tosin enemmän kuin toisia. Ja lopuksi neljä. En niin kauheasti välitä liikunnasta tai tarkalleen ottaen tylsästä liikunnasta. Ratsastamisesta, tanssipelaamisesta ja metässä larpin ohella juoksemisesta pidän, mutta tavallinen hölkkäily tai mikä tahansa muu mielikuvitukseton, staattinen kuntoliikunta on minusta tylsintä, mihin ihminen vain voi aikaansa käyttää.

"I have suffered every kind of unpleasant or dangerous physical complaint, but none is worse than this. Not suprising, for anything else is just an illness, while this is gasping out for your life-breath." - Seneca, Epistulae Morales ad Lucilium, c. AD 62-5

Tieteestä ja kirjoista puheenollen kirjakokoelmaani on liittynyt muutama varsin mielenkiintoinen opus, joita olen jo ehtinyt vähän aloittaakin. Asthma ~ The Biography by Mark Jackson valottaa tavalliselle maallikolle astman historiaa aina antiikin ajoilta tähän päivään asti samalla, kun se sepustaa, miten ihmisten asenteet astmaa kohtaan ovat muuttuneet vuosien vieriessä. Charles Darwinin Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä sen sijaan on juuri sitä, mitä kirjan otsikkokin lupaa. Kirja sisältää tarkkaa kuvausta ihmisten ja eläinten tunteiden ilmaisusta ja luonnollisesti kaikki on Darwinin omin sanoin tämän omien havaintojen pohjalta kirjoitettua. Interesting? Hell yeah.

Viva la Libertad!

Okei...huhhuh ja herranjestas. Sitä luulisi, että kun on vihdoin vapaa tekemään asioita ilman velvoitteita, niin että sitten todella olisi vapaa tekemään niitä kaikkia, mutta kiesus, olenko muka koskaan ollut tätä kiireisempi? Eläinlääketieteellisen pääsykokeen jälkeen en ole muuta ehtinyt, kuin katsoa ja tehdä kaikkea rästiin jäänyttä. Kohteina ovat olleet niin youtubin videot, deviantARTin deviationit, piirtäminen, ystävien tapaaminen, tämän blogin päivittely, kavereiden yo-juhliin valmistautuminen, työt ja autokoulu. Listan viimeisimmästä en tahdo sen enempää kuullakaan, vaikka koko ajan tuo pirullinen maksettu velvoite pyörii mielessä ja aiheuttaa turhaa stressiä. Taivaille kiitos menivät katsastajat lakkoon, eipä ainakaan ole mikään paniikki mokoman kortin kanssa.

Koska vapaudesta huolimatta kaikki aika tuntuu vain hukkuvan johonkin syvänteisiin, olo on jatkuvasti vähän levoton. Mielessä on koko ajan uutta ja ihanaa tekemistä ja hinku tarttua näihin ideoihin on kova, mutta millä ajalla minä niitä muka teen? Omien pikkukivojen projektieni lista sisältää tällä hetkellä 17 erilaista niin suurta kuin pientäkin kohtaa ja lisää varmasti tulee, kunhan saan aikaiseksi vain kirjata ne ylös. Tämän kaiken lisäksi minun tosiaan pitää hoitaa se autokoulu ja olla hieman sosiaalinenkin, niin koneella kuin tuolla ulkonakin. Elämä...anna minulle lisätunteja vuorokauteen, kiitos.

Tik tak, tik, tak, time's running out~ (Eikö ollutkin sopiva tapa vilauttaa minu uutta taskukelloa? Rakastan sitä. Sen liikkuva koneisto näkyy kellotaulun takaa. Hopeoitu, nahkataustalla.)

Väärin ei kenenkään kuitenkaan sovi käsittää: kyllä, minä todellakin nautin tästä vapaastani, enkä enää anna sitä mielelläni pois ainakaan hetkeen. ♥

Mitäs tässä oikeastaan sitten onkaan tulossa? Lista tosiaan sisältää 17 miellyttävää kohtaa tällä hetkellä, joista kenties tärkeimmiltä tuntuvat:

- Lue kaikki kirjat, jotka puolen vuoden aikana olet ostanut (a.k.a 10-20 kirjaa)
- Piirrä taivaan tähden pitkästä aikaa sydämesi kyllyydestä
- Siivoa ja uudelleensisusta takakammari
- Valmistaudu Ropeconiin
- Kertaa arabiaa syksyä varten
- Aloita heprean opiskelu.

Että semmosta. Wish me some luck, pweese? Ja lisätäänpä tähän loppuun kuvan saattelemana myös yksi pikkiriikkinen toive vielä edellisen vähän suuremman lisäksi: Olisiko mitenkään mahdollista saada jo ne kesähelteet tänne Suomeen? Nimittäin tännehän jäätyy!

La ilaha illa Allah...

...Muhamadun rasul Allah. Kiitos jo valitettavasti loppuneiden arabian tuntien, The Kingdom -elokuvan, kännykän Islamic call to prayer -aamuherätyksen ja lukemattomien muiden asioiden yhteisvaikutuksesta olen tällä hetkellä aivan mielettömän islam-/arabiamanian kourissa. Ajatukset yksinkertaisesti poukkoilevat sinne tänne islamin ja arabialaisen kielen ja kulttuurin välillä ja valtaavat tilaa niin monelta muulta intoilun aiheelta, että on lähes mahdoton keskittyä tulevaan eläinlääketieteellisen pääsykokeeseen. Tuntuu, että nämä aivot räjähtävät, jos en jollain tavoin pääse toteuttamaan kaikkia asioita, joiden vuoksi tälläkin hetkellä voisin hyppiä kattoon.

En malta odottaa, että arabian kurssi alkaa taas syksyllä. Itse asiassa sinne tuntuu olevan liian pitkä aika. Hinku kerrata vanhaa ja oppia uutta kielen saralta on kova ja mieli tekisi myös ostaa yksi opus, joka opettaa nimensä mukaisesti puhumaan Modern Iraqi Arabicia. Hintaa kirjalla on kuitenkin mukavat 45-50 euroa. Rahastusta, sanon ma. Ja valitettavasti, koska kirja pitää tilata ulkomailta, kestää sen saapumiseen noin 2-3 viikkoa. Ei kukaan jaksa tuollaisia aikoja odotella, ei edes hyvällä kärsivällisyydellä. Varsinkaan, jos kyse on jostain, jonka tarvitsee nyt ja heti. Toisaalta taas, mitä kauemmin vitkastelen kirjan tilaamisen kanssa, sitä kauemmin joudun odottaa sen saapumista. Valitettavasti olen viime aikoina ostanut niin paljon, että nyt on aika pistää rahahanat kiinni ja vähän aikaa elää hiljaiseloa ostosten kanssa. Mutta nyyh. Modern Iraqi Arabic: A Textbook + mp3.

Onneksi ainakin hieman tätä hinkua lievittämään omistan muutaman iki-ihanan kirjasen. Arabic-English Visual Dictionary on ollut rakastettu ystävä siitä lähtien, kun sain sen Jannalta joululahjaksi. Tähän asti olen lähinnä vain tutkaillut ja selaillut kirjaa, mutta tähän hinkuuni saatan vallan mainiosti hyödyntää tätä sanallista arkkua ja alkaa päntätä yleissanoja ja fraaseja pääkopan sisälle tasaisella tahdilla. Kirja on siitä ihana, että kaikki on kirjoitettu arabiaksi, transliteroitu ja sitten vielä käännetty englanniksi. Vokaalien etsiminen/arvailu ei siis tule ongelmaksi. Arabiassa kun harvemmin sanoihin kirjoitetaan vokaaleja. Voitteko kuvitella, kuinka turhauttavaa on katsoa internet sanakirjoista sanoja, kun ei sitten olekaan harmainta hajua siitä, mitkä vokaalit menevät minkäkin konsonantin väliin?

Sinikantinen kaunokainen on kotoisin Shakespeare & Companysta, englanninkielisiä kirjoja myyvästä kirjakaupasta, Wienistä. Kerron oletettavasti itse paikasta enemmän Wien -aiheisissa postauksissa, mutta sanotaanko näin lyhyesti ja ytimekkäästi jo tässä, että sympaattisempaa kirjakauppaa ja sen myyjää saa hakea. Kirjassa itsessään olen edennyt niinkin pitkälle kuin takakannen lukemiseen. Perusideana on, että nuoren 16-vuotias Saudi-tyttö Nouf ash-Shrawi katoaa juuri ennen häitään ja Nayir -nimistä aavikko-opasta pyydetään tuomaan nuori neiti kotiin. Tytön pahoinpidelty ruumis löytyy myöhemmin ja Nayir tuntee velvollisuudekseen selvittää, mitä Noufille on tapahtunut yhdessä rikostekniikan tutkijanaisen (forensic scientist, mikä piru son suomeksi?) kanssa. Maltan tuskin odottaa, että saan kaikki jo aloittamani kirjat luettua loppuun, sillä vasta niiden jälkeen pääsen käsiksi The Night of the Mi'rajiin.

I hoard cool stuff - so what?

Kaaauan on mennyt viimekertaisesta päivityksestä ja lupailtu on maat ja taivaat mitä uusiin postauksiin tulee. Nähtävästi kestää vielä hetki, ennen kuin saan kunnon otteen tästä skriivailusta. Aina, kun pitäisi alkaa päivittää, tuntuu siltä, että ei olisi oikeastaan mitään sanottavaa ja sitten matkan varrella välipäivinä olen puolestaan täynnä ideoita erilaisista postauksista. Mihin ne ideat oikeastaan katoavat? Hukkuvat päästä, kun istuu alas kirjoittamaan. Puff ja sinne meni. Toisinaan taas sitten olen kerännyt niin paljon kerrottavaa per päivitys, että voitte vain arvata, kuinka ylitsevuotavalta tuntuu aloittaa blogipäivitys, jota varten pitäisi kuvata ainakin kaksikymmentä eri kohdetta, muokata kuvat, siirtää ne photobucketiin ja vihdoin kirjoittaa kaikista jotain pientä unohtamatta elämäntilapäivitystä ja muuta satunnaista tarinaa todellisuudesta ja sen ulkopuolelta. Mieli tekisi tämänkin postauksen yhteydessä vähentää kuvien määrää, sillä kuvaheavyssä postauksessa yksittäisen tavaran merkitys ja arvo tuntuu jotenkin kummasti laskevan. Kirja on 'yksi muista' sen sijaan, että se olisi 'juuri se yksi ihana opus'. Vähentämään en kuitenkaan ryhdy, vaan nyt tässä tulevien päivien aikana päivityksiä tulee aika tiuhaan tahtiin. Bear with me. Ehkä opin tästä jotain ja päivitän useammin, niin ei kasaannu vastaisuudessa näin paljon rästiin jääneitä päivityksiä.

Siivosin huoneeni tässä muutama kuukausi sitten. Tai itse asiassa aloitin sen projektin, enkä oikeastaan muuta voi sanoa, kuin että jo oli aikakin. Takakammari on yo-juhlista asti - eli lähes kokonaisen vuoden ajan - ollut yksi katastrofi. Koko huone on muistuttanut enemmän varastoa kuin asuintilaa. Tähän mennessä olen siivonnut huoneessa olevan ison työpöydän opiskelutilaksi (ja yllä olevan installaation esittelyalueeksi) ja järjestänyt kirjahyllyn. Halusin kaikkien kirjojeni vihdoin olevan yhdessä paikassa, sillä ennen hyllyn järjestämistä niitä on löytynyt niin sängyn alta, erinäisiltä pöytätasoilta kuin tietokoneenkin vierestä. Nyt kaikella on oma paikkansa ja niin se toivottavasti pysyykin. Kesän edetessä toivottavasti saan myös muutaman uuden, hieman isomman sisustuselementin tuonne takakammariin, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin. Paljon on vielä tehtävää, mutta eikö pääasia olekin, että sain aikaiseksi aloittaa tuon prosessin?