Viva la Libertad!

Okei...huhhuh ja herranjestas. Sitä luulisi, että kun on vihdoin vapaa tekemään asioita ilman velvoitteita, niin että sitten todella olisi vapaa tekemään niitä kaikkia, mutta kiesus, olenko muka koskaan ollut tätä kiireisempi? Eläinlääketieteellisen pääsykokeen jälkeen en ole muuta ehtinyt, kuin katsoa ja tehdä kaikkea rästiin jäänyttä. Kohteina ovat olleet niin youtubin videot, deviantARTin deviationit, piirtäminen, ystävien tapaaminen, tämän blogin päivittely, kavereiden yo-juhliin valmistautuminen, työt ja autokoulu. Listan viimeisimmästä en tahdo sen enempää kuullakaan, vaikka koko ajan tuo pirullinen maksettu velvoite pyörii mielessä ja aiheuttaa turhaa stressiä. Taivaille kiitos menivät katsastajat lakkoon, eipä ainakaan ole mikään paniikki mokoman kortin kanssa.

Koska vapaudesta huolimatta kaikki aika tuntuu vain hukkuvan johonkin syvänteisiin, olo on jatkuvasti vähän levoton. Mielessä on koko ajan uutta ja ihanaa tekemistä ja hinku tarttua näihin ideoihin on kova, mutta millä ajalla minä niitä muka teen? Omien pikkukivojen projektieni lista sisältää tällä hetkellä 17 erilaista niin suurta kuin pientäkin kohtaa ja lisää varmasti tulee, kunhan saan aikaiseksi vain kirjata ne ylös. Tämän kaiken lisäksi minun tosiaan pitää hoitaa se autokoulu ja olla hieman sosiaalinenkin, niin koneella kuin tuolla ulkonakin. Elämä...anna minulle lisätunteja vuorokauteen, kiitos.

Tik tak, tik, tak, time's running out~ (Eikö ollutkin sopiva tapa vilauttaa minu uutta taskukelloa? Rakastan sitä. Sen liikkuva koneisto näkyy kellotaulun takaa. Hopeoitu, nahkataustalla.)

Väärin ei kenenkään kuitenkaan sovi käsittää: kyllä, minä todellakin nautin tästä vapaastani, enkä enää anna sitä mielelläni pois ainakaan hetkeen. ♥

Mitäs tässä oikeastaan sitten onkaan tulossa? Lista tosiaan sisältää 17 miellyttävää kohtaa tällä hetkellä, joista kenties tärkeimmiltä tuntuvat:

- Lue kaikki kirjat, jotka puolen vuoden aikana olet ostanut (a.k.a 10-20 kirjaa)
- Piirrä taivaan tähden pitkästä aikaa sydämesi kyllyydestä
- Siivoa ja uudelleensisusta takakammari
- Valmistaudu Ropeconiin
- Kertaa arabiaa syksyä varten
- Aloita heprean opiskelu.

Että semmosta. Wish me some luck, pweese? Ja lisätäänpä tähän loppuun kuvan saattelemana myös yksi pikkiriikkinen toive vielä edellisen vähän suuremman lisäksi: Olisiko mitenkään mahdollista saada jo ne kesähelteet tänne Suomeen? Nimittäin tännehän jäätyy!

La ilaha illa Allah...

...Muhamadun rasul Allah. Kiitos jo valitettavasti loppuneiden arabian tuntien, The Kingdom -elokuvan, kännykän Islamic call to prayer -aamuherätyksen ja lukemattomien muiden asioiden yhteisvaikutuksesta olen tällä hetkellä aivan mielettömän islam-/arabiamanian kourissa. Ajatukset yksinkertaisesti poukkoilevat sinne tänne islamin ja arabialaisen kielen ja kulttuurin välillä ja valtaavat tilaa niin monelta muulta intoilun aiheelta, että on lähes mahdoton keskittyä tulevaan eläinlääketieteellisen pääsykokeeseen. Tuntuu, että nämä aivot räjähtävät, jos en jollain tavoin pääse toteuttamaan kaikkia asioita, joiden vuoksi tälläkin hetkellä voisin hyppiä kattoon.

En malta odottaa, että arabian kurssi alkaa taas syksyllä. Itse asiassa sinne tuntuu olevan liian pitkä aika. Hinku kerrata vanhaa ja oppia uutta kielen saralta on kova ja mieli tekisi myös ostaa yksi opus, joka opettaa nimensä mukaisesti puhumaan Modern Iraqi Arabicia. Hintaa kirjalla on kuitenkin mukavat 45-50 euroa. Rahastusta, sanon ma. Ja valitettavasti, koska kirja pitää tilata ulkomailta, kestää sen saapumiseen noin 2-3 viikkoa. Ei kukaan jaksa tuollaisia aikoja odotella, ei edes hyvällä kärsivällisyydellä. Varsinkaan, jos kyse on jostain, jonka tarvitsee nyt ja heti. Toisaalta taas, mitä kauemmin vitkastelen kirjan tilaamisen kanssa, sitä kauemmin joudun odottaa sen saapumista. Valitettavasti olen viime aikoina ostanut niin paljon, että nyt on aika pistää rahahanat kiinni ja vähän aikaa elää hiljaiseloa ostosten kanssa. Mutta nyyh. Modern Iraqi Arabic: A Textbook + mp3.

Onneksi ainakin hieman tätä hinkua lievittämään omistan muutaman iki-ihanan kirjasen. Arabic-English Visual Dictionary on ollut rakastettu ystävä siitä lähtien, kun sain sen Jannalta joululahjaksi. Tähän asti olen lähinnä vain tutkaillut ja selaillut kirjaa, mutta tähän hinkuuni saatan vallan mainiosti hyödyntää tätä sanallista arkkua ja alkaa päntätä yleissanoja ja fraaseja pääkopan sisälle tasaisella tahdilla. Kirja on siitä ihana, että kaikki on kirjoitettu arabiaksi, transliteroitu ja sitten vielä käännetty englanniksi. Vokaalien etsiminen/arvailu ei siis tule ongelmaksi. Arabiassa kun harvemmin sanoihin kirjoitetaan vokaaleja. Voitteko kuvitella, kuinka turhauttavaa on katsoa internet sanakirjoista sanoja, kun ei sitten olekaan harmainta hajua siitä, mitkä vokaalit menevät minkäkin konsonantin väliin?

Sinikantinen kaunokainen on kotoisin Shakespeare & Companysta, englanninkielisiä kirjoja myyvästä kirjakaupasta, Wienistä. Kerron oletettavasti itse paikasta enemmän Wien -aiheisissa postauksissa, mutta sanotaanko näin lyhyesti ja ytimekkäästi jo tässä, että sympaattisempaa kirjakauppaa ja sen myyjää saa hakea. Kirjassa itsessään olen edennyt niinkin pitkälle kuin takakannen lukemiseen. Perusideana on, että nuoren 16-vuotias Saudi-tyttö Nouf ash-Shrawi katoaa juuri ennen häitään ja Nayir -nimistä aavikko-opasta pyydetään tuomaan nuori neiti kotiin. Tytön pahoinpidelty ruumis löytyy myöhemmin ja Nayir tuntee velvollisuudekseen selvittää, mitä Noufille on tapahtunut yhdessä rikostekniikan tutkijanaisen (forensic scientist, mikä piru son suomeksi?) kanssa. Maltan tuskin odottaa, että saan kaikki jo aloittamani kirjat luettua loppuun, sillä vasta niiden jälkeen pääsen käsiksi The Night of the Mi'rajiin.

I hoard cool stuff - so what?

Kaaauan on mennyt viimekertaisesta päivityksestä ja lupailtu on maat ja taivaat mitä uusiin postauksiin tulee. Nähtävästi kestää vielä hetki, ennen kuin saan kunnon otteen tästä skriivailusta. Aina, kun pitäisi alkaa päivittää, tuntuu siltä, että ei olisi oikeastaan mitään sanottavaa ja sitten matkan varrella välipäivinä olen puolestaan täynnä ideoita erilaisista postauksista. Mihin ne ideat oikeastaan katoavat? Hukkuvat päästä, kun istuu alas kirjoittamaan. Puff ja sinne meni. Toisinaan taas sitten olen kerännyt niin paljon kerrottavaa per päivitys, että voitte vain arvata, kuinka ylitsevuotavalta tuntuu aloittaa blogipäivitys, jota varten pitäisi kuvata ainakin kaksikymmentä eri kohdetta, muokata kuvat, siirtää ne photobucketiin ja vihdoin kirjoittaa kaikista jotain pientä unohtamatta elämäntilapäivitystä ja muuta satunnaista tarinaa todellisuudesta ja sen ulkopuolelta. Mieli tekisi tämänkin postauksen yhteydessä vähentää kuvien määrää, sillä kuvaheavyssä postauksessa yksittäisen tavaran merkitys ja arvo tuntuu jotenkin kummasti laskevan. Kirja on 'yksi muista' sen sijaan, että se olisi 'juuri se yksi ihana opus'. Vähentämään en kuitenkaan ryhdy, vaan nyt tässä tulevien päivien aikana päivityksiä tulee aika tiuhaan tahtiin. Bear with me. Ehkä opin tästä jotain ja päivitän useammin, niin ei kasaannu vastaisuudessa näin paljon rästiin jääneitä päivityksiä.

Siivosin huoneeni tässä muutama kuukausi sitten. Tai itse asiassa aloitin sen projektin, enkä oikeastaan muuta voi sanoa, kuin että jo oli aikakin. Takakammari on yo-juhlista asti - eli lähes kokonaisen vuoden ajan - ollut yksi katastrofi. Koko huone on muistuttanut enemmän varastoa kuin asuintilaa. Tähän mennessä olen siivonnut huoneessa olevan ison työpöydän opiskelutilaksi (ja yllä olevan installaation esittelyalueeksi) ja järjestänyt kirjahyllyn. Halusin kaikkien kirjojeni vihdoin olevan yhdessä paikassa, sillä ennen hyllyn järjestämistä niitä on löytynyt niin sängyn alta, erinäisiltä pöytätasoilta kuin tietokoneenkin vierestä. Nyt kaikella on oma paikkansa ja niin se toivottavasti pysyykin. Kesän edetessä toivottavasti saan myös muutaman uuden, hieman isomman sisustuselementin tuonne takakammariin, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin. Paljon on vielä tehtävää, mutta eikö pääasia olekin, että sain aikaiseksi aloittaa tuon prosessin?