The Four Months of Hell

Haha. Yritin olla luova tuon otsikon kanssa, mutta taisi olla aika fail. Kuvastaa tosin hyvin tämän olennon tulevaa kevättä. Eilen oli lääkiksen valmennuskurssin ensimmäinen kerta ja vaikka ei vielä opiskeluun paneuduttukaan, niin väkisinkin tuli jo tunne, että nyt se on sitten menoa. Ei sen puoleen, mitään muutahan en voi tehdä kuin parhaani, mutta kenelläpä ei olisi epäilyksiä omasta opiskelukyvykkyydestä, kun on juuri vuoden hehkuttanut sitä faktaa, ettei yksinkertaisesti ole tarvinnut opiskella. Vuosi sitten ajattelin, että yo-kirjoitukset olivat pahin opiskelurääkki, minkä ihminen voi itselleen hankkia. Väärässäpä olin. Todella väärässä. Nimittäin eläinlääkiksen valintakokeeseen luku tulee olemaan omaa luokkaansa ja jos siitä selviän ja pääsen sisälle, mikään ei kyllä enää minua estä (ja minähän pääsen sisälle). Materiaalia saatiin eilen niin paljon jo yksin kurssia varten, että jouduin kantamaan viittä kirjaa kädessäni kotiin, kun eivät enää laukkuun mahtuneet muiden kirjojen sekaan. Biologiaa on 120 sivua, kemiaa 150 ja fysiikkaa ihanat 310. Tähän päälle lukeutuu myös fysiikan kirjan kokoiset opukset (2 kpl) sisältäen viimeisten vuosien valintakokeet ja harjoituskokeet vastauksineen ja totta kai valmistavalta kurssilta saadut monisteet ja +200 laskua, Galenoksen - varsinaisen pääsykoekirjan - 600 sivua unohtamatta.

Ottaen huomioon, että olen työssä käyvä ihminen vielä kesäkuun puoleen väliin ja toivottavasti edes kesän ylikin, kuluvat arkipäiväni klo. 08.00 alkaen aina 15.30 asti Pasilan toimistotilarakennuksessa omassa huoneessa. Valmennuskurssin takia olen sidottu myös maanantai-, keskiviikko- ja torstai-illat 16.00-20.15 oppitunneilla (joista muuten tulee läksyä). Tiistai-iltaa puolestaan syö arabian alkeiden jatkokurssi 16.50-18.30 ja autokoulun teoriakoe puskee niskaan viimeisine ajotunteineen. Kysyn vaan - huom. kysynpä vaan - että missä vaiheessa minä sitten oikeastaan teen ne läksyt ja luen? Selvä se, että arabian jälkeen on aikaa ja perjantaina töiden jälkeen, sekä viikonloppuna, jos lauantain 11.00-12.00 ratsastusta ja 16.00-17.00 saunaa ei oteta huomioon, mutta entä jos se ei riitä? Olen niin väsynyt ma, ke, to valmennuskurssituntien jälkeen (pääsen kotiin vasta yhdeksäksi, vatun bussit), etten taida siinä tunnissa jaksaa saati ehtiä tehdä kaikkea, mitä vain meille läksyksi sysätään. Mihin soppaan olen itseni saattanut?

Todellisuudessa kyse ei ole mistään noin kamalasta. Sivumäärät ja kellonajat kyllä täsmäävät, mutta pakkohan se on myöntää, että tuo kurssi on pirun kiinnostava. Teimme eilen kurssilla niin sanotun 'alkukokeen', jota ehdin ennakkoon jo panikoida, sillä sitä kuvattiin kokeena, joka "ei vaadi laajaa Galenoksen tuntemusta", enkä ole päässyt vielä koko kirjassa vauhtiin, saati lukenut paljoakaan fysiikkaa ja kemiaa. Turhaapa huolehdin. Koe oli aineistopohjainen kahden tehtävän koe, joka sisälsi yhden päättelytehtävän potilaan hoidosta ja toisen laskutehtävän (kohdin a, b ja c). Jo itse kokeen aineisto, joka käsitteli diabeettista nefropatiaa, oli itsessään niin mielenkiintoinen, ettei siitä meinannut saada silmiään irti. Asiaa tosin helpotti se, että minulle diabeettinen nefropatia oli tuttu juttu, kenties jopa liiankin tuttu. Pisteitä tuli 18,5/28. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että menetin 6 pistettä huolimattomuusvirheisiin eri tehtävistä (note to self: älä anna sen tapahtua valintakokeessa). Jos jo pelkkä aineisto yhdestä diabeteksen komplikaatiosta oli näin kiinnostava, niin en todellakaan malta odottaa integroituja tunteja. Mitäkö ne sitten ovat? Meille esitetään potilastapaus, jota me alamme sitten tutkimaan kuin lääketieteellisen kandit konsanaan. Lääkärilarppia hurraa!

Ajatellapa muuten. Kuukausi sitten valittelin, kuinka hitaasti aika oikeastaan kuluukaan, sillä hinkusin lähteä Wieniin sillä hetkellä, enkä seuraavana päivänä, mutta katsotaanpa päivämäärää nyt! 26.1. tarkoittaa sitä, että itse matkaan onkin enää 8 viikkoa aikaa. Vain 2 kuukautta! Pistetäänkö juhlat pystyyn mitä häh täh? Hyvällä tuurilla itse asiassa sitten kahden kuukauden päästä te saatte tänne ja Alicen (vai Jannaksiko pitäisi jo kutsua?) blogiin joko matkan jälkeen tai matkan aikana (riippuu nettiyhteyksistä Wienissä) travel vlogia. Suunnitelma toteuttaa Wienissä joka päivä jokin pieni videokokoelma nähdyistä paikoista ja tehdyistä asioista nimittäin näyttää varmistuneen. Ainakin minun uusi Canon LEGRIA FS200 lähtee mukaan matkalle ainoana tarkoituksenaan toimia travel vlogin tallentajana. Uskoisinpa, että näitä videoita, sekä muita Janna/Vicce sekoiluja (mm. Happy Meal Challenge, jonka molemmat tässä yksi päivä feilasimme) varten teemme ihan oman youtube channelin. Janna ei vielä tiedä tästä, mutta kerron kyllä tänään arabiassa. Ihan totta kerron! o-o *promise*

Muita hehkutuksen aiheita, you ask? No ainahan niitä löytyy, kaksin kappalein itse asiassa. Muutama päivä sitten hyppäsin melkein kattoon, kun kuulin, että Ropeconin tämän vuoden teema oli päätetty. Eikä Conitea paremmin olisi voinut karnevaaliteemaansa valita! Maltan tuskin odottaa, että pääsen näkemään, miltä Kauhu-Ropecon 2010 (pitäisikö lyhentää Kauhucon?) näyttää. Mitä pajoja löytyy, millaisia luentoja, mitä ylimääräistä tulee olemaan niin kuin viime vuoden munkit ja salaseura - vai kulttiko se oli?


Toinen hehkutuksen aiheista on ne hiukset. Kyhyllä. Menin kampaajalle ja nyt on vihdoin ja viimein uusi tukka (kuvia tulee, kunhan saan). Ja uudella tukalla todella tarkoitan uutta tukkaa. Malli ei paljoakaan tällä kertaa muuttunut, mutta väriä tuli. Hyvästi maantienruskea mitäänsanomaton lässähtänyt väritön karva ja tervetuloa uusi, hehkeä ja raikas hunajablondi (tai kultablondi niin kuin minä tahdon tätä kutsua). Hiukset ovat siis oranssihtavan vaaleat, kampaajan mukaan kuin ohra- tai vehnäpelto. Aluksi hieman arvelutti tämän teko, mutta lopputuloksen nähtyäni tiesin, että juuri tätä olin halunnut viimeiset en-edes-muista-kuinka-monta vuotta.


Vielä, ennen kuin esittelen muutaman erikoisuuden - ihan teitä varten tehtyjen asioiden, jotka haluan jakaa - on pakko kertoa, että aloitin varmaan elämäni suurimman siivous- ja sisustusprojektin. Kyllä. Aion siivota ja uudelleen sisustaa huoneeni. Jepjep. En enempää, enkä vähempää vaan juuri sen minun katastrofaalisessa kunnossa olevan varastonurkan sieltä kodin perältä. Työpöytä on itse asiassa jo kirjoja vaille siisti ja korurasiat ovat jo omassa lootassaan (tosin niille täytyy löytää uusi sijoituspaikka). Lankakoreista tulee tyhjentää kaikki turha, varastoon kantaa säästettäviä lukion vihkoja ja monisteita, uudelleenjärjestellä tärkeitä tavaroita, vanha levysoitin ja kaijuttimet lähtevät hevon metsään - jos raaskin heittää pois - ja tilalle tulee hyllykkö mm. kirjoille ja koriste-esineille. Sänky heivataan hittoon ja sen paikan saa vanha rakas sohvasänky olohuoneesta, jota en raaski pois heittää. Tavoitteena on tilava ja kotoisa, miellyttävä tila, jossa on hyvä valoisa ilmapiiri opiskelulle, mutta myös tarpeeksi tunnelmaa viettää iltaa ystävien kesken. Saa nähdä, miten onnistun.


Sitten siirrytään niihin erikoisuuksiin, jotka siis poikkeavat hieman tuosta lörpötyksestä, jota elämäntilapäivitykseksi saatan kutsua. Toinen näistä kestää vain tämän postauksen, kun taas toinen jatkuu kevään mittaan - toivottavasti - tasaiseen tahtiin. Näillä blogipäivityksen osilla on otsikko ja ne sisältävät materiaalia, jota en itse ole tuottanut, mutta jonka haluan teidän kanssa jakaa. Creditsit siis alkuperäisille tekijöille. Jos jompi kumpi näistä kahdesta ei teitä kiinnosta, hypätkää vain osion yli. No harm done. Ensimmäinen yllätys, joka isis loppuu jo nyt alkuunsa, on YoutubeScoop. Kauhallinen Youtuben lahjakkuuksia, joita minä olen viime aikoina alkanut seurata. Kannattaa subscribea ainakin osa, mikäli tyyppien pärstä tai ohjelma miellyttää. Toinen yllätys, jonka aloitan vasta seuraavassa postauksessa, koska tämä on jo törkypitkä, ja koska silloin materiaalia on paljon enemmän, on Visions of Eurovision. Sisällytän kyseiseen palaseen aina yhden tai muutaman maan tämän vuoden edustuskappaleen kuin myös viimeisten kuuden vuoden ajalta näiltä mailta oman suosikki- tai inhokkiesityksen. Miksikö? No koska euroviisutohinaa on hauska seurata. Ainakin parempi kuin missikisalööppejä. On with the show, siis.


YoutubeScoop

RayWilliamJohnson - Tekee kaksi kertaa viikossa =3 (Equals Three) ohjelmaansa, joka sisältää 3 viral videota, kommentointia niistä, sekä comment question of the dayn + vastaukset edelliseen.
BreakingNYC - RWJ:n (ks. yllä) oma daily vlog.
RallisP - Peter Rallisin Movie Buzz pitää huolen siitä, että leffauutiset eivät jää huomaamatta. Sisältää uusimmat leffatrailerit, huhut ja uutsiset, sekä leffa-aiheisen versus kisan.
Vlogbrothers Nerdfighter veljekset, jotka tekevät kolmesti viikossa toisilleen vlogin. Vlogit sisältävät kaikkea hauskaa, mutta yleensä myös järkevää katsottavaa uusista termeistä haasteisiin ja tieteisiin, sekä musiikkiin ja kirjallisuuteen.
Thruthorfail - Yllä mainittujen veljesten luoma kilpailu, jossa kahdesta väittämästä tulee valita se oikea tai feilaa.
Charlieissocoollike - Sympaattinen brittipoju videoineen kynsikkäiden kylmyydestä ja kaikesta randomista.

Yourfriendy - Lolcat video joka caturday!
Failblog - Fail ja win videoita. Yleensä kuitenkin feilauksia, eeppisiä tai vähemmän eeppisiä.

Plantgrowth - Suomalainen Let's playaaja, jonka videoiden laatu on omaa luokkaansa. Viihdyttäviä, hauskoja, miellyttäviä katsoa. Erityisesti ne kauhupelit, mutta myös muut.
Amadeusss3 Toinen suomalainen LP, joka pelailee nähtävimmin pääosin scifipelejä. Parasta antia ovat kauhusävytteiset Call of Cthulhu ja Dead Space, sekä totta kai oman personal preferenceni perusteella Heroes of Might and Magic V!

Siinä kaikki tältä erää. Over and out.