Että sillä tavalla tällä kertaa. Kuukausi menny viimeisestä päivityksestä, joten eiköhän nyt ole jo korkea aika tuherrella jotain uutta. Haha. Aika. Se on kumma juttu se. Kuukausi sitten valittelin jumalattomasta siitä työmäärästä, minkä olen itselleni kasannut. No, as it turns out, ei tilanne olekaan niin paha kuin oletin. Ei tämä mitään riemulomaa ole ja nytkin lähinnä vain ärsyttää, että perjantai-ilta menee kurssilla istuessa, mutta loppujen lopuksi tunne on kyllä se, että tästä selviää. Vapaa-ajan määrä on minimissään. Autokoulu seisoo (tosin ei tuolla ulkona oikeastaan tee mieli ajella edes) ja arabiaa luen, kun kerkiän. Fysiikan haittavaikutuksiin kuuluu kiroilu ja hiusten repiminen, mutta hei...jos tämä on se, mitä minun täytyy tehdä saadakseni lopun elämän verran elää yhtä unelmaa niin mikäs siinä sitten.
Tällä hetkellä eniten intoa ja energiaa tuottavat kentin konsertti ja Wienin matka. Ensimmäisen olemassaolon olin unohtanut täysin, joten voitte uskoa millainen leveä hymy nousi kasvoille, kun vilkaisin kalenteriin. Sen sijaan Wienin matkaa en saa pois päästä sitten millään. Siihen on enää kolme viikkoa! Kolme lyhykäisen lyhyttä viikkoa ja sitten se on menoksi. Gosh. Aika, Kulu nopeammin, ole kiltti. Pweese?
Olenko se vain muuten minä vai onko tuolla ulkona viime aikoina ollut a) kylmä ja b) ihan helvetisti lunta?! Ei siinä mitään, ihan kiva, pitkästä aikaa oli kunnon talvi, juu-u, mutta liika on aina liikaa. En ole koskaan ollut kylmän ystävä, enkä ole sitä kyllä vieläkään, joten nuo 15-20 asteen pakkaset eivät oikein kolahtaneet - tai kolahtivat, mutta huonolla tavalla, if you get the point. Ihanaa sentäs, että nyt vähäksi aikaa saadaan lämpimämpää säätä. Ja tosiaan, samaan syssyyn voisi pyytää, että josko tuota luntakin tulisi vähemmän. Me hukutaan siihen.
Over and out. Postaillaan jotain järkevämpää, kun sitä tulee. Otetaan tämä ihan vain merkkinä, että elossa ollaan, eiks jeah?
Green goodies | An unintentional theme post
8 vuotta sitten
